Skip to content Go to main navigation Go to language selector

Osa 1 - Teknillisestä korkeakoulusta sensoritutkimuksen pariin

Category and tags

dsc00088.jpg

Kuten tälläkin sivulla on aiemmin kerrottu, Saab ja Aalto-yliopisto aloittivat yhteistyön tämän vuoden alussa sensoriteknologiakeskuksen perustamisen tiimoilta. Kiireisen alkusyksyn jälkeen nyt on hyvä aika kertoa tarkemmin siitä, mitä yhteistyö pitää sisällään. Kirjoitan tänne sivuille seuraavien kuukausien aikana muutamasta eri näkökulmasta käsin näkemyksiä siitä, mitä työ pitää konkreettisesti sisällään sekä tämän yhteistyön mallista.

Mutta ennen kuin päästään syvemmälle sisään sensoriteknologian kiehtovaan maailmaan, on syytä kertoa muutama sana itsestäni ja siitä, miten olen tutkimuspäälliköksi tähän projektiin päätynyt.

Olen valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta (yksi korkeakouluista, joka muodosti Aalto-yliopiston) ja radiotekniikan tohtoriopintoni tein USA:ssa Penn State -yliopistossa Fulbright-stipendillä. Väitöskirjassani tutkin Gallium Arsenidi -teknologian mahdollisuuksia radiolaitteissa. Kun saavuin takaisin Suomeen, Nokia vahvisti radiotutkimustaan ja oli erityisen kiinnostunut Gallium Arsenidi -teknologian käytöstä matkapuhelimissa.

Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tästä lähti pitkä, yli kahdenkymmenen vuoden työrupeama Nokian tutkimuskeskuksessa, jossa etenin hitaasti, mutta määrätietoisesti urallani.

petteri.jpg
Nokian hullun kasvun aikoina rekrytoin kymmenittäin tutkijoita Nokialle Suomeen ja muihin yksiköihin, erityisesti USA:han ja Japaniin.

2007-2008 toimin Nokian teknologiatutkimuksen vetäjänä teknologiajohtajan alaisuudessa. Radiotutkimuksessa tutkijamme tekivät hienoja läpimurtoja kehittämällä mm. 4G- ja Bluetooth-järjestelmien keskeisiä ominaisuuksia. Teimme myös hillittömästi patentteja, jotka edelleen rikastuttavat Nokiaa. Nokia oli myös uranuurtaja avoimessa innovaatiossa, jossa pyrimme hyödyntämään parhaita osaajia maailmanlaajuisesti kumppaneinamme.

Perustimme tutkimuslaboratorioita parhaiden yliopistojen kylkeen. Omalla vastuullani oli erityisesti Aalto-yliopisto sekä EPFL Lausannessa Sveitsissä. Aalto-yliopiston kanssa minulla on ollut siis läheiset suhteen aina opiskeluajoista nykyhetkeen asti. Minulla on sieltä jopa dosentin arvo.

Nokia-uran loppuvaiheissa sain vastuulleni erityisryhmien asiakkaat, erityisesti vanhukset ja toimimisesteiset. Tämä oli erityisen innostavaa, sillä tutkimuksessa olimme aina kovalla vaivalla yrittäneet etsiä hienoille uusille teknologioillemme käyttäjiä ja käyttötarkoituksia. Nyt tutustuin asiakasryhmiin, joilla oli paljon tarpeita, joita olemassa olevat teknologiat eivät täyttäneet. Tällöin työskentelimme esimerkiksi sen eteen, että matkapuhelimien käyttö oli mukavaa myös näkö- ja kuulovammaisille.

Nokian myytyä matkapuhelinkehityksen Microsoftille ehdin vielä lyhyesti tutustua suuren amerikkalaisen ohjelmistotalon toimintatapoihin, kunnes heinäkuussa 2015 tuli tieto, että kehitystyö ajetaan alas Suomessa. Päätin, että ryhdyn yrittäjäksi enkä enää palaa palkolliseksi. Perustamani yritys Allikko Oy on edistänyt digitaalisten palveluiden käytettävyyttä toimimisesteisille. Suunnitelmani pysyä yrittäjänä meni myttyyn, kun viime keväänä sain soiton Saabilta ja minulta kysyttiin kiinnostusta työhön, jossa saisin kehittää innovatiivisia radioratkaisuja edistyksellisimpiin järjestelmiin, kuten hävittäjiin, ja työskennellä lahjakkaimpien kirkassilmäisten opiskelijoiden kanssa.

Tässä sitä nyt siis ollaan. Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin ja syksy meneekin antennien, hydroakustiikan ja tekoälyn parissa. Seuraavassa postauksessani voisinkin kirjoittaa vähän tarkemmin siitä, mitä sensoriteknologialla oikeastaan tarkoitetaan.