Digitalisaatio torjuu lennokkeja
Lennokit ovat helppoja, helposti saatavia, työkaluina hyödyllisiä ja leluina kiehtovia. Olemme kuitenkin nähneet, millaista harmia ne voivat aiheuttaa lentoasemien läheisyydessä, oli kyse sitten vahingosta tai tahallisesta haitanteosta. Luvattomat lennokit ovat viime aikoina pysäyttäneet usean suuren lentoaseman toiminnan kokonaan. Tarkastellaanpa siis, miksi lennonjohdon digitaaliset ratkaisut yhdistettyinä lennokintunnistuskyvyllä varustettuun tutkaan ovat täydellinen ratkaisu lentoasemien tarpeisiin.
Digitaalinen lennonjohto
On yleisesti tiedossa, että lentoasemien toiminta on monimutkainen yhdistelmä toimintoja, joka on altis kaikenlaisille häiriöille. Digitaalisten lennonjohtojärjestelmien avulla on mahdollista automatisoida ja digitalisoida monia lennonjohdon prosesseja.
Esimerkiksi kameroiden ja digitaalisten näyttöjen käyttö lennonjohtotornissa parantaa huomattavasti näkyvyyttä öiseen aikaan. Niissä voi myös näyttää monenlaisia lisätietoja, kuten sää- tai näkyvyystietoja. Näyttöruutuihin voi lisätä myös seurantatekniikkaa, jonka avulla esimerkiksi lähestyvä lentokone havaitaan automaattisesti ja korostetaan näyttöruuduilla. Tämä helpottaa lennonjohtajien valvontatyötä.
Lisäksi tämä tekniikka mahdollistaa lentoasemien lennonjohdon toteuttamisen etäyhteyden kautta, jolloin yksi digitaalinen lennonjohtotorni pystyy palvelemaan useita lentoasemia.
Lennokit haaste tutkille
Lentoasemien tutkiin liittyy se ongelma, että monet lentoasemat käyttävät valtakunnallista tutkavalvontapalvelua. Ja vaikka lentoasemalla olisi käytössään 2D-lähivalvontatutka, niillä on vaikeuksia lennokkien tunnistamisessa. 2D-tutkasta puuttuu 3D-tutkan tarjoama korkeustieto. Tämä ei normaalisti ole ongelma seurattaessa lentokenttien lentoliikennettä, sillä korkeustiedot saadaan lentokoneiden transpondereilta. Lennokeissa ei kuitenkaan ole transpondereita, joten 2D-tutkilla on vaikeuksia tunnistaa niitä.
Toinen haaste perinteisiä 2D-tutkia käyttäville lentoasemille on se, että lennokkien tutkajälki on hyvin pieni ja lisäksi niiden lentoradat ovat hyvin samankaltaisia kuin linnuilla. Kymmenen kilometrin säteellä mistä tahansa lentoasemasta on tuhansia lintuja. Perinteiset valvontatutkat on ohjelmoitu tunnistamaan linnut ja ns. valekaiut, jotka poistetaan tutkan näytöltä. Viime vuosina lentoasemien läheisyydessä havaitut luvattomat lennokit ovat aiheuttaneet useita kenttien sulkemisia, mikä on aiheuttanut valtavia häiriöitä.
Saabin Giraffe 1X -tutka on optimoitu lentoasemien havaintosäteelle, joten se kattaa koko lentoaseman ja sen ympäröivän alueen. Kaikkien Saabin Giraffe-tutkien tapaan se on 3D-tutka, joten se tarjoaa myös lennokkien seurannan kannalta välttämättömät korkeustiedot. Lisäksi Giraffe-tutka on varustettu lennokintunnistusohjelmistolla, joka päivittää tiedot sekunnin välein ja kertoo käyttäjälle, onko alueella lennokkeja. Edistyksellisten tunnistusehtojensa avulla se pystyy erottamaan lennokit linnuista.
Lennokkien tunnistus ja digitaaliset lentoasemat
Digitaaliset lennonjohtotornit pystyvät havaitsemaan ja tunnistamaan lennokit täysin uudella tavalla, sillä järjestelmä syöttää tiedot suoraan digitaalisen lennonjohtotornin toimintaan. Tämän ansiosta lennonjohtajat saavat automaattisesti ilmoituksen heti, kun lennokki havaitaan. Ja koska tutkan kattama alue on suurempi kuin lentoasema, lennokki voidaan tunnistaa paljen ennen sen saapumista lentoaseman alueelle, mikä antaa aikaa päätöksenteolle. Väärien hälytysten määrä on erittäin vähäinen, joten käyttäjät voivat luottaa järjestelmän antamiin tietoihin eikä lentoasemaa tarvitse sulkea turhaan väärien havaintojen takia.
Lue lisää digitaalisesta lennonjohdosta ja etälennonjohtotornista.
Lue lisää Giraffe 1X -tutkajärjestelmästä.
Lue lisää lennokkien ja pienen tutkaheijastuspinta-alan omaavien kohteiden havaitsemiseen ja seuraamiseen suunnitellusta Giraffe ELSS -suorituskyvystä (Enhanced Low, Slow and Small), joka löytyy kaikista Saabin tutkista.