Skip to content Go to main navigation Go to language selector
Saab Global
giraffe-radar-liander-854.jpg

Kuinka löytää neula heinäsuovasta?

2 min read

Tutkien on kehityttävä jatkuvasti jotta uusiin haasteisiin voidaan vastata. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten nykyaikaiset tutkat käsittelevät kolmea ongelmatekijää: häivetekniikkaa, lintuja ja häirintää.

GBAD image C3 focus

Kun tutkat otettiin käyttöön toisessa maailmansodassa, ne olivat tavallisesti keskipitkän kantaman laitteita. Myöhemmin niiden havaintoalue kehittyi kohteen saavuttamisen tarvittavan ajan mukaisesti, oli kyseessä sitten hävittäjätorjunnan hallinta tai ohjusten ohjaaminen maaliinsa.

”Usein luullaan, että häiveteknologia tarkoittaa samaa kuin näkymättömyys. Maailmassa on kuitenkin vain yksi näkymätön asia: Harry Potterin näkymättömyysviitta.”
Anders Linder, Saabin Surface Radar Solutions -yksikön johtaja

Kehityksen myötä tutkat pienenivät ja niiden kantama kasvoi. Tutkajärjestelmät toimivat erittäin hyvin, kunnes vastapuoli alkoi kehittää tapoja häiritä niiden käyttöä. Yksi tällainen häirintämenetelmä on häiveteknologia.

Häiveteknologia ei tarkoita näkymättömyyttä

see-the-unseen_2340.jpg

”Usein luullaan, että häiveteknologia tarkoittaa samaa kuin näkymättömyys”, kertoo Saabin Surface Radar Solutions -yksikön johtaja Anders Linder. ”Maailmassa on kuitenkin vain yksi näkymätön asia: Harry Potterin näkymättömyysviitta.”

Todellisuudessa häiveteknologia saa kohteen näyttämään tutkassa pienemmältä niin, että se näyttää erilaiselta eri kulmista tarkasteltuna.

”Ajatellaan vaikkapa ohjusta, joka on seitsemän metriä pitkä ja metrin levyinen”, Anders Linder sanoo. Tällainen ohjus on iso millä tahansa mittapuulla, mutta se näyttää erikokoiselta eri suunnista katsottuna.

Jostain kulmasta katsottuna se näyttää koripallon kokoiselta. Haastavammasta kulmasta katsottuna se on pesäpallon kokoinen, ja kaikkein vaativimmasta kulmasta se vastaa kooltaan golfpalloa. Suurella nopeudella, suuren etäisyyden päässä lentävän golfpallon havaitseminen ei ole helppoa.

”Nykyisten tutkien havaintosäde on paljon lyhyempi kuin torjuntaan tarvittava etäisyys”, Anders Linder kertoo. ”Tämän päivän kilpavarustelu on kilpailua yhä tehokkaamman häiveteknologian ja yhä kehittyneempien tutkien välillä.”

Lintuongelma

Toisen ongelman muodostavat lennokit eli miehittämättömät ilma-alukset (UAV). Niissä ei käytetä häiveteknologiaa, mutta ne ovat pienikokoisia ja lentävät hitaasti ja matalalla. Ongelma ei ole niiden havaitseminen, vaan eräs toinen matalalla hitaasti lentävä kohde: linnut.

Ajattele tutkaoperaattoria, jonka näytöllä näkyy 100 kohdetta, joista 99 on lintuja. Näytöllä on siis paljon valekaikuja. Tutkan ”aivoja” kehittämällä on mahdollista saada se tunnistamaan linnut niin, ettei operaattori enää näe niitä.

saab-aesa-fighter-radar---saab-9568-photo-peter-liander.jpg

Häirintä

Kolmannen ongelman aiheuttaa tutkahäirintä. Jos käytössäsi on hyvä tutka, vihollinen yrittää häiritä sitä tai estää sen toiminnan. Havaitakseen kohteen tutkan on pysyttävä lähettämään hyvin kapea, tehokas signaali, joka läpäisee häirinnän. Se on kuin yrittäisi kuulla kimalaisen surinaa kiitoradalla samalla kun lentokone nousee vieressä. Kuulostaa mahdottomalta, mutta nykyaikainen tutka pystyy sitä vastaavaan suoritukseen.

Anders Linder kertoo: ”Nykyaikainen tutka pystyy ratkaisemaan kolme suurta ongelmaa: häivetekniikan, linnut ja häirinnän – ja kehitys jatkuu edelleen, kun uusia ongelmia syntyy.”