Kohti turvallisempia meriä

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen yksi meritaisteluase on aiheuttanut enemmän tuhoa laivoille kuin mikään muu. Kyseessä ei kuitenkaan ole meritaisteluohjus, torpedo tai terroristihyökkäys: tämä ase on merimiina.

Merimiinat eivät juurikaan tee läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen, sillä ne ovat epäkiinnostavan näköisiä, raudan peittämiä räjähteitä, jotka usein sijoitetaan merenpinnan alle (kelluvat miinat) tai merenpohjaan (pohjamiinat). Siellä ne kelluvat tai istuvat viikkoja, kuukausia tai vuosia, kunnes laiva tai sukellusvene osuu niihin tai tuottaa riittävästi magneettista, akustista tai paineherätettä, mikä laukaisee ne.

Miinan räjähtäminen voi olla yhtä tuhoisaa kuin vaikkapa ohjuksen räjähtäminen. Persianlahden ensimmäisessä sodassa vuonna 1991 yksistään neljän päivän aikana irakilaisten merimiinojen räjähdykset vaurioittivat vakavasti Yhdysvaltain merivoimien USS Princeton ja USS Tripoli -aluksia. Alukset olivat käyttökelvottomia useamman kuukauden ajan.

Kun ottaa huomioon, että 90 prosenttia maailman kauppatavaraliikenteestä kulkee meriteitse, ja useat mannertenväliset tietoliikennekuidut ja -kaapelit makaavat valtamerien pohjassa, on selvää, että merimiinat voivat vaikuttaa moninkertaisesti suuremmalla voimakkuudella niiden edulliseen hintaan nähden.

Strategista vaikutusta edulliseen hintaan

“Merimiina tarjoaa alueelle pääsyn estoa. Ne ovat edullinen ja huipputehokas keino merisodankäynnissä”, kertoo Chris Lade, Saab Seaeyen teknologia- ja puolustusmyyntijohtaja. Ennen Saabille siirtymistään Lade vietti 31 vuotta Ison-Britannian kuninkaallisessa laivastossa raivaajasukeltajana. Hänen tehtäviin kuului raivauspanoksien käyttö merimiinojen raivaamiseksi. Hän toimi myös suunnittelijana toisen Persianlahden sodan operaatioissa, joiden tavoitteena oli raivata strategiset Irakin vesialueet miinoista. Tämä mahdollisti liittouman aluksien pääsyn alueelle.

"Merimiinoja käytetään tärkeimmillä laivaväylillä, kuten Hormuzinsalmella Lähi-Idässä, Malakansalmella Indonesiassa, Turkin Bosporinsalmella tai Kattegatin suulla Itämerellä. Jos nämä ”pullonkaulat” sulkeutuvat merimiinojen vuoksi, on tällä suuri strateginen vaikutus suhteellisen pienillä kustannuksilla.”

“Joskus joukot ovat jopa saaneet vain näyttämään siltä, että alue on miinoitettu. Uhka itsessään on riittävä häiritsemään viestintää, kauppamerenkulkua, logistiikkaa ja merivoimien partiointia”, sanoo Lade, samalla huomauttaen, ettei tämänkaltainen toiminta ole Haagin miinankäyttösopimuksen mukaista.

Saab saa lukuisia kysymyksiä liittyen merimiinatuotantoon, sillä ne ovat edelleen yhtä oleellisia kuin aina ennenkin. Tämä johtuu niiden kustannustehokkuudesta sekä niiden tarjoamasta mahdollisuudesta, niin pienille kuin isoille merivoimille, sopeuttaa merellistä infrastruktuuria ja tasapainottaa tai lisätä suorituskykyresursseja.

Nykyisten teknologioiden haittapuolet

Viimeisen 40 vuoden aikana kauko-ohjatut vedenalaiset ajoneuvot – ROVt – ovat suurimmilta osin poistaneet tarpeen käyttää sukeltajia miinanraivauksissa, joskin tietyissä olosuhteissa heidän asiantuntemuksensa ja taitonsa ovat edelleen välttämättömiä.

Yksi ensimmäisistä järjestelmistä, eCA:n valmistama PAP, hyödynsi kameraa tarkistamisessa, että kyseessä on todella merimiina (eikä esimerkiksi kivi), ennen kuin se asensi raivauspanoksen. Viimeaikaisin ”yhden laukauksen”-järjestelmä hyödyntää paljon pienempää onteloammusta, jonka korkean energian omaava luoti on tehokas kaikkia miinoja vastaan. Myös niitä, jotka on täytetty epäherkällä räjähdysaineella.

Mutta nämä järjestelmät ovat joko liian hitaita, johtuen niiden etsintä ja takaisinnostovaiheista, tai ne toimivat ”ammu ja unohda”-periaatteella.

”Kun yhden laukauksen miinanraivausjärjestelmä on laukaistu, sitä ei voi enää nostaa takaisin alukselle. Se on viritetty”, sanoo Lade. Näillä kevyemmillä yhden laukauksen järjestelmillä on myös haasteita liikkumisessa voimakkaampien merivirtojen vallitessa.

”Yhden laukauksen järjestelmät ovat myös melko kalliita, sillä jokainen merimiina vaatii järjestelmän hyödyntämisen yhden suhde yhteen, eikä uudelleenkäyttö ole mahdollista. Historia kertoo meille, että aktiiviset merimiinat lasketaan sadoissa tuhansissa, mikä tekee tästä lähestymistavasta erittäin kalliin.”

Saabin ratkaisu

Saabin ratkaisu näihin haasteisiin edustaa läpimurtoa merten turvallisuuden takaamisessa. Sitä on valmisteltu kuuden vuoden ajan 12 henkilön muodostamassa ydinryhmässä. Tähän ryhmään kuuluu myös Lade. Ratkaisu lähtee PAP-järjestelmän ja yhden laukaisun järjestelmien parhaiden puolien yhdistämisestä. Saab Multi-Shot Mine Neutralisation System (MuMNS) voi sukeltaa ja käyttää kameraa kohteen tunnistamiseen, aivan kuten vanha PAP-järjestelmäkin. Lisäksi se on varustettu onteloammuksilla, kuten kevyempi yhden laukauksen järjestelmä.

“MuMNS:n hienous on, että sinulla on kolme ammusta yhden sijaan. Ja sinulla on ROV, jolla on ’kuuden tason vapaus’: se voi uida ylösalaisin, liikkua 360 astetta ja etsiä koko säteellä kohteita suurelta alueelta. Se voidaan jättää veteen eikä sitä tarvitse nostaa alukselle ammustäydennystä varten jokaisen suorituksen jälkeen”, sanoo Lade. Tähän voidaan lisätä sen kyky toimia miehittämättömältä veneeltä, kauko-ohjattavalta 12-metriseltä alukselta.

Kun MuMNS on asentanut panoksen, radiovastaanotin kelluu kohti pintaa. Tämän jälkeen panos voidaan laukaista etänä emoalukselta horisontin rajalla tai vieläkin kauempaa.

“Ratkaisussa poistetaan ihminen miinakentältä”, sanoo Lade.

Kahden eurooppalaisen valtion merivoimille toimitetaan ensimmäiset MuMNS-järjestelmät vuonna 2020, ja Lade on täynnä intoa ja jännitystä kuin lapsen syntymää odottava isä.

"MuMNS muuttaa miinasodankäynnin luonnetta ympäri maailman ja pitää lukuisia aluksia ja ihmishenkiä turvassa”.