Skip to content Go to main navigation Go to language selector
Gripen E

Hävittäjälentäjien blogi, Osa 2: Gripen - Suunniteltu kantamaan asekuormia

7 min read + Video

Edellisessä blogitekstissä keskityttiin yleisesti ilmasodan keskeisiin vaatimuksiin. Tässä jaksossa tarkastellaan muun muassa sitä, kuinka eri asejärjestelmien käyttö sekä niiden integrointi koneisiin asettaa tiettyjä vaatimuksia kalustolle, logistiikalle sekä sille miten kalustolla voidaan operoida.

Kuten edellisessäkin tekstissä, voidaan myös aseistuksen osalta nostaa muutama perustekijä esille. Koneen aseistuksen tulee ensinnäkin vastata olemassa olevaan uhkaan. Toisekseen niiden tulee olla integroitavissa kalustoon ja uhkan kehittyessä, olla päivitettävissä tarpeen mukaan ilman mittavia kustannuksia tai aikaviiveitä.

Keskeisinä tekijöinä kaluston osalta ovat myös koneiden tehtävä- ja asejärjestelmätietokoneiden ja väyläjärjestelmien ominaisuudet, fyysiset mahdollisuudet (ripustuspisteet ja niiden sijainti) sekä aerodynaamiset tekijät.

Asejärjestelmien näkökulmasta tarkasteltuna keskeisiä tekijöitä ovat kyseisen aseen suorituskyky (kantama, kaartokyky, nopeus, käytön helppous, räjähdevaikutus, säteilyvaikutus sekä häirinnänsieto/torjuttavuus, luotettavuus sekä osumistodennäköisyys). Tekijöitä on toki muitakin, mutta edellä mainittuna niistä muutamat olennaisimmat.

Aseintegraatio – muutakin kuin siipeen ripustamista

Karkeasti ajateltuna integraatio voidaan jakaa fyysisen rajapinnan (hardware) sekä ohjelmistollisen rajapinnan (software) integraatioon. Rakenteellisesti lavetin ripustuspisteiden suunnitteluun ja sijaintiin vaikuttavat pääsääntöisesti aerodynaamiset tekijät (pyörre- ja virtausominaisuudet siivessä sekä laukaistaessa ja / tai irrotettaessa) sekä toki tietysti fyysinen aseen koko ja sen geometriset mitat. Myös mahdolliset muut aseet tai kuormat, joita koneen tulee kyetä kantamaan, vaikuttavat asiaan.

Nykytekniikalla voidaan jo onneksi erinomaisesti mallintaa aerodynaamisia ominaisuuksia, vaikkakin mikään ei poissulje koepudotusten ja –laukaisujen tarpeellisuutta varmentavana tekijänä. Saabilla on lentokoneeseen asennettavien kuormien ja aseiden integroinnista pitkä kokemus sekä erinomaiset kyvykkyydet.

Fyysisen rajapinnan osalta koneen järjestelmien tulee olla yhteensopivia niiden kanssa. Melko monesti uusimmat ohjukset ovat rajapinnaltaan digitaalisia, vanhempien aseiden toimiessa edelleen analogisten rajapintojen kautta. Nykyään koneen tulee vielä tukea molempia, joskin suuntaus on vähitellen pois analogisista järjestelmistä.

Sama yhteensopivuus koskee fyysistä liittymäpintaa ripustimessa. Yleisimmin siis liittimiä, joilla ase liitetään koneen järjestelmiin ja sähköntuottoon sekä itse ripustinta. Jotta asetta voitaisiin käyttää monipuolisesti ja tarvittaessa useassa eri lavetissa, on nämä kaikki huomioitava integraatiossa ja koneen suunnittelussa. Tämä kaikki on otettu nerokkaalla tavalla huomioon Gripen E-koneissa. Koneen 10 ripustuspistettä tarjoavat kaikille nykyhävittäjissä käytetyille aseille riittävän fyysisen tilan ja tarvittavan rajapinnan, joiden kautta voidaan kantaa ja käyttää erittäin montaa asetta ja ulkoista kuormaa.

Ohjelmistollisella tasolla integraatioissa on yleensä enemmän liikkumatilaa. Asetta kantavan lentokoneen suunnittelussa voidaan, ilman aerodynaamisesti haastavia toimenpiteitä helpottaa sitä, miten kone ja ase käyttävät yhteistä rajapintaa ja toisilleen tuotettavaa tietoa.

Gripen E:n suunnittelun lähtökohtana on ollut se, että aseen ja koneen rajapinnassa ohjelmistot on eriytetty koneen diskreettien toimintojen (lennonohjaus eli lentokriittisten - ja navigaatiojärjestelmät, varatoiminnot) ytimestä. Tästä syystä asejärjestelmän mahdolliset ohjelmalliset päivitykset tai jopa vikatilanteet eivät vaikuta kriittisiin, koneen lentämistä tai sen turvallisuutta sääteleviin toimintoihin. Ja samalla myös lentokelpoisuuteen liittyviä hyväksyntöjä voidaan helpottaa ja nopeuttaa. Nerokkainta tässä on kuitenkin se, että tämä suunnittelutapa ei poista mitään taistelussa tai tehokkuudessa olevia toimintoja, päinvastoin, se tuo lisää taistelukestävyyttä koneelle.

adapt-fast-stay-relevant.jpg

Gripen E on poikkeuksellinen lentokone, koska sekä eurooppalaiset että yhdysvaltalaiset aseet tai kuormat voidaan helposti ja nopeasti integroida koneeseen. Gripenin sähköntuotto, ripustimet liittimineen sekä väyläjärjestelmät ja asetietokoneet tukevat kaikkien läntisten asejärjestelmien standardeja. Lisäksi koneen ohjelmistot ovat turvallisesti, helposti ja joustavasti muutettavissa ja päivitettävissä. Esimerkkejä integraation helppoudesta on lukuisia: AIM-120 AMRAAM, AIM-9M Sidewinder, AGM-65 Mawerick, GBU-12, GBU-10, Mk 82, MK83, Mk84, METEOR, IRIS-T tai vaikkapa sensoripuolella Litening LPOD.

Seuraavissa kappaleissa esitellään Gripen E:n tärkeimmät asejärjestelmät.

Meteor

Meteor on edistyksellinen tutkaohjattu BVRAAM-ilmataisteluohjus, jonka no-escape-alue on markkinoiden laajin. Ohjus pystyy torjumaan ilmamaaleja autonomisesti päivällä tai yöllä, kaikissa sääolosuhteissa ja vaativissakin elektronisen sodankäynnin ympäristöissä. Se on ilmataisteluohjus, jossa yhdistyvät patoputkimoottorin ansiosta suuri nopeus ja pitkä kantama.

Poikkeuksellinen liikehtimiskyky, kaksisuuntainen datayhteys ja aktiivinen tutkamaalinhaku varmistavat, että Meteor osuu maaliinsa pitkänkin matkan päästä. Saabin valmistama, häirintää kestävä tutkatoiminen lähisytytin ja tehokas räjähdys- ja sirpalevaikutteinen taistelukärki tuottavat suuren tuhoamistodennäköisyyden monenlaisia maaleja vastaan.

Suuri, yli 100 kilometrin kinemaattinen kantama tarkoittaa, että ohjus voidaan laukaista turvallisen matkan päästä vihollisesta ja se pystyy etsimään sekä tuhoamaan hyvin ketteriäkin maaleja. Toisin kuin kiinteillä rakettimoottoreilla varustetut kilpailijansa, patoputkimoottorinsa ansiosta Meteorilla on aina käytettävissään optimaalinen työntövoima ja se säilyttää nopeutensa sekä erittäin hyvän liikehtimiskyvyn myös lentonsa loppuvaiheessa. Kaksisuuntaisen datayhteyden ansiosta laukaiseva lentokone voi toimittaa ohjukselle kesken lennon maalitietopäivityksiä tai uudet maalitiedot. Nämä tiedot voivat olla myös peräisin kolmannelta osapuolelta.

Gripen E_4xMeteor_2xIRIS-T

Meteor on ns. AUR-ammus (all-up-round) eli käyttövalmis ampumatarvike, jota ei tarvitse koota tai huoltaa ennen lataamista. Tämä vähentää merkittävästi logistiikan kokonaiskustannuksia sekä mahdollistaa joustavan ja nopean toiminnan myös hajautetuissa tukikohdissa.

Iso-Britannia, Ruotsi, Ranska, Saksa, Italia ja Espanja ovat tarjonneet Meteor-ohjelmassa oman teknologiansa ja osaamisensa koko Euroopan laajuisen yhteistyöhankkeen käyttöön. Pääurakoitsija on MDBA UK. Vuonna 2016 Ruotsista tuli ensimmäinen valtio, joka otti Meteorin käyttöön. Ruotsin ilmavoimissa Meteorin tunnus on Rb101. Nykyään Meteor on palveluskäytössä useissa eri maissa.

Gripen E pystyy laukaisemaan Meteorin sekä laukaisukiskolta että ejektorilaukaisuna (työntötappi, joka laukaisussa ”heittää” ohjuksen vapaaseen virtaukseen). Gripen voi kantaa jopa seitsemää Meteor-ohjusta samanaikaisesti.

IRIS-T

IRIS-T on lyhyen kantaman, erittäin liikehtimiskykyinen, joka suunnasta (all aspect) ammuttava lähi-ilmataisteluohjus. Ohjus kykenee nopeaan maalin tunnistamiseen ja sitä voidaan käyttää tarvittaessa ammu-ja-unohda -tyyppisesti. IRIS-T pystyy toimimaan myös koneen takana olevia maaleja vastaan ja sen voi lukita maaliin, joko ennen laukaisua tai laukaisun jälkeen.

Innovatiivisen sekä laajakulmaisen sivu- ja pystysuunnassa keilaavan kuvantavan infrapunahakupään, suihkuvirtausohjauksen (Thrust Vector Control, TVC) ja kaartotaisteluun optimoidun moottorin ansiosta ase toimii mitä tahansa maalia vastaan lähietäisyydeltä aina enimmäiskantaman etäisyydelle asti.

Kuvantava infrapunamaalinhakupää tarjoaa erittäin suuren tarkkuuden, maalinerottelukyvyn ja valemaalien tunnistuskyvyn myös kaikkein uusimpia vastatoimia vastaan. Hakupää toimii myös maalin edestä, pienen lämpösignaalin alueelta ja ohjuksen maalinhakualue sopii hyvin yhteen kinemaattisen laukaisu- ja kantomatkan kanssa. Ohjuksen edistyksellinen hakupää sekä asejärjestelmän käyttö IRIS-T:n kanssa mahdollistaa myös täysin passiivisen maalin torjunnan tarvittaessa.

Kiinteää ajoainetta käyttävän rakettimoottorin ja suihkuvirtauspohjauksen ansiosta ohjus osuu tarkasti hyvin liikehtimiskykyisiinkin maaleihin missä tahansa, jopa suoraan ampuvan koneen takana oleviin. Vaikka ammuttu IRIS-T usein osuukin maaliinsa suoraan, se on myös varustettu lähisytyttimellä ja voimakkaalla sirpalevaikutteisella taistelukärjellä, jolloin ohjuksen saavuttama tuhoamistodennäköisyys on erittäin korkea.

Edeltäjiensä pohjalta kehitetyn IRIS-T:n liikehtimiskyky ja ampuma-alue onhuomattavasti aiempaa parempi. Ohjuksessa on laajennettu maalinhakualue, suurempi osumatarkkuus ja taistelukärjen tehokkuus sekä erinomainen vastatoimien kestävyys. IRIS-T on yhteneväinen laajasti käytössä olevan Sidewinder-tuoteperheen ohjusten painon, painopisteen ja massan sekä koon osalta. Myös samoja liitäntöjä voidaan hyödyntää. IRIS-T tukee sekä analogista että digitaalista koneen rajapintaa. Nämä ominaisuudet tekevät IRIS-T-ohjuksesta todella monikäyttöisen ja helpon aseen integroida, käyttää ja ylläpitää.

IRIS-T on ollut tuotannossa vuodesta 2005 ja pääkehittäjä on Diehl Defence. IRIS-T-ohjelmassa ovat Saksa, Kreikka, Norja, Italia, Espanja ja Ruotsi, jotka ovat koonneet teknologiansa ja osaamisensa yhteiseen käyttöön. Ohjus on tällä hetkellä käytössä eri maissa kaikkialla maailmassa ja integroitu yli viiteen alustaan. Ruotsin ilmavoimissa IRIS-T tunnetaan myös nimellä Rb98 ja se on integroitu Gripen E -alustaan.

TAURUS

Edistyksellinen TAURUS KEPD 350 on Mobile Technology Control Regime (MTCR) -luokan II ase, joka on tarkoitettu tunkeutumaan paksujen, tiiviiden ilmapuolustusten läpi lentämällä hyvin matalalla maastoa seuraten. TAURUS on ase, joka on toimintakykyinen päivällä ja yöllä sekä kaikissa sääolosuhteissa.

Se on ainutlaatuinen modulaarinen risteilyohjusjärjestelmä, jonka pääasiallisia kohteita ovat täsmäiskut paikallaan oleviin tai hitaasti liikkuviin maaleihin, bunkkereihin ja muihin vahvistettuihin maaleihin sekä iskuihin tärkeitä alue- tai pistemaaleja, kuten suuria tutka-asemia, vastaan.

TAURUS neutraloi kohteensa tehokkaalla 481 kg:n kaksivaiheisella MEPHISTO-taistelukärjellä ja ase on myös ainoa turvallisen matkan päästä laukaistava ohjus, jonka voi ohjelmoida vaikuttamaan tietyssä ennalta valitussa kerroksessa/syvyydessä. Tämä poikkeuksellinen ominaisuus on saatu aikana käyttämällä tekniikkaa, joka laskee kerroksia ja tunnistaa tyhjän tilan.

Taurus

TAURUS KEPD 350 -ohjuksessa yhdistyy ylivoimainen tunkeutumiskyky vahvistettuja tai maahan kaivettuja maaleja vastaan, räjähdys- ja sirpalevaikutus arvokkaita piste- ja aluemaaleja vastaan sekä erinomainen siltojen ja kiitoteiden tuhoamiskyky.

TAURUS KEPD 350:n on kehittänyt Saabin ja MBDA Deutschland:in yhteisyritys TAURUS Systems.

SPEAR 3

MBDA SPEAR 3 on keskipitkän matkan ilmasta-maahan-ase. Sen kantomatka on yli 140 kilometriä. Se soveltuu myös liikkuvien maalien sekä merimaalien torjuntaan. SPEAR lentää omalla moottorillaan ja navigoi INS/GPS-järjestelmän avulla maaliin. Aseessa on kaksisuuntainen datalinkki ja sen maalitietoa voidaan päivittää kesken lennon. Loppuhakeutumisessa SPEAR käyttää monitoimihakupäätään, jossa on sekä millimetriaallonpituudella toimiva tutka, infrapunaetsin että puoliaktiivinen laserhakupää.

gripene_spear.jpg

Monipuolisen hakupäänsä sekä säädettävän moottorinsa avulla ohjus on käytettävyydeltään erittäin joustava ja se voidaan helposti uudelleenmaalittaa, mikäli tilanne sitä vaatii. Sen kyky osua myös liikkuviin maaleihin, tekee siitä taktisesti erittäin käyttökelpoisen eri tehtäviin sekä paikkaa vaihtavien maalien, kuten ilmatorjuntayksiköiden torjunnassa.

Ei-kineettiset kyvyt

Gripen-E-hävittäjän kyky vaikuttaa vastustajaan ei rajoitu vain kineettiseen vaikuttamiseen. Gripen E kykenee käyttämään laajaa valikoimaa elektronisen sodankäynnin keinoja vastustajaa vastaan. Näistä seuraavassa blogitekstissä tarkemmin.

Hävittäjälentäjien blogi on blogisarja, jossa kokeneet hävittäjälentäjät Mikko Koli ja Jussi Halmetoja paneutuvat Saabin hävittäjäteknologian kyvykkyyksiin ja ominaisuuksiin. Mikko Koli on entinen Hornet-koelentäjä Suomen ilmavoimista. Hän on mm. ensimmäinen JASSM-ohjuksen ampunut suomalainen. Jussi Halmetoja on kokenut Gripen-koelentäjä Ruotsin ilmavoimista. Hän toimi myös useamman vuoden Meteor-ilmataisteluohjushankkeessa Ruotsin edustajana.