Tunne ympäristösi
Ympärillämme on jatkuvasti valtava määrä elektronisia signaaleja. Ne ovat peräisin radiolähetyksistä, tietoliikenteestä, TV-lähetyksistä, matkapuhelimista ja tutkista, muutamia lähteitä mainitaksemme. Suurin osa tästä tietoliikenteestä on siviililiikennettä, mutta ilmassa liikkuu myös suuri määrä sotilastietoliikenteen signaaleja. Tässä artikkelissa Saabin Hampus Delin kertoo, mistä signaalitiedustelussa on kyse.
Näiden signaalien sieppaaminen ja analysoiminen on valtioille eräs tapa saada elintärkeää ympäristöään koskevaa tietoa. Lähettävätkö naapurimme tavallista enemmän? Onko liikennettä enemmän kuin normaaleissa harjoituksissa? Onko aiemmin käyttämättä ollut ilmapuolustusjärjestelmä otettu yhtäkkiä käyttöön? Tämä signaalien sieppaamiseen perustuva menetelmä tunnetaan nimellä signaalitiedustelu (SIGINT). Se on valvonnan passiivinen muoto. Signaalitiedustelussa käytettävät passiiviset sensorit eivät lähetä signaaleja, ne vain kuuntelevat.
Kuvan luominen ”normaalista tilanteesta”
Erityyppisten signaalien tallentamisen ja analysoinnin avulla valtio voi saada yleiskuvan ympäröivän alueen normaalista signaaliliikenteestä. Näin muodostetaan kuva normaalitilanteessa odotettavien signaalien tyypeistä, määrästä ja käyttäytymisestä. Jos normaali kuva muuttuu, vähitellen tai äkkiä, muutosten syy halutaan ymmärtää. Nämä analyysit voivat muodostaa perustan sotilaalliseen toimintaan ja turvallisuuteen liittyvälle päätöksenteolle.
Signaalien tallentaminen ja ymmärtäminen
Kaikentyyppiset radio- ja tutkajärjestelmät lähettävät signaaleja, joilla on oma, kyseiselle tyypille ainutlaatuinen kuvionsa. Kun kuviot tallennetaan, valtio voi muodostaa kuvioista kirjaston, jossa kukin signaalikuvio liitetään tietyntyyppiseen lähettimeen.
Eetterissä liikkuu miljoonia signaaleja, ja niistä jokainen voi kertoa meille jotakin. Haaste ei rajoitu pelkästään niiden sieppaamiseen vaan myös niiden kertoman tiedon ymmärtämiseen ja oikeiden johtopäätösten tekemiseen.
Lähettimien ymmärtäminen
Alusten, lentokoneiden ja maajoukkojen tuottamien signaalien analysointi ja paikantaminen mahdollistaa niiden liikkeiden seuraamisen, ja ne voidaan esittää kartalla reaaliaikaisesti. Signaalien ainutlaatuista kuviota tallennettuun kuviokirjastoon vertaamalla on mahdollista määrittää, minkä tyyppisestä lähettimestä signaali tulee, ja siten tunnistaa signaaleja lähettävän aluksen tai lentokoneen tyyppi.
Tietojen yhdistäminen
Saabilla on jo vuosikymmenien kokemus passiivisia sensoreita ja datan yhdistämistä käyttävien monimutkaisten järjestelmien kehittämisestä.
”Järjestelmämme käsittää kehittyneitä ja herkkiä sensoreita, jotka on yhdistetty valtavia määriä signaaleja ja dataa käsitteleviin ja kiinnostavat ja tärkeät signaalit erotteleviin työkaluihin,” Delin kertoo.
Passiivisia sensoreita on erityyppisiä tärkeimmästä tarpeesta riippuen. Tyypillisesti kyseessä on kompromissi: siepataanko jotakin hyvin kaukaa vai varmistetaanko, että kaikki ympärillä oleva siepataan. Erilaisten anturien kyvyt täydentävät toisiaan, ja ne on optimoitu omiin tarkoituksiinsa. Näin käyttäjä voi siepata yksittäisiä signaaleja hyvinkin kaukaa ja mitata ne tarkasti, tai kattaa koko radiotaajuuksien spektrin ja tunnistaa tietoliikenne- ja tutkasignaalit heti.
Automatisoidut analyysit
Oikeiden johtopäätösten tekemiseen tarvitaan myös välineet kerätyn tiedon käsittelemiseen. Tämän vuoksi järjestelmässä on vahvoja ja selektiivisiä algoritmeja ja menetelmiä tutka- ja tietoliikennesignaalien tunnistamiseksi ja luokittelemiseksi. Nämä prosessit on automatisoitu, ja automaation suuri määrä tarkoittaa, että operaattori voi keskittyä kriittisiin tehtäviin ja pitää samalla järjestelmän jatkuvasti käynnissä vähemmällä henkilömäärällä silloin, kun toimintaa on vähän.
Vastustajan havaitseminen ja tunnistaminen
Pitkäkestoisen strategisen signaalitiedustelun lisäksi passiivisia sensoreita käytetään myös paljon lyhyemmän aikavälin tehtäviin, kuten vastustajan hyökkäävän lentokoneen havaitsemiseen ja tunnistamiseen. Perinteisesti tutkajärjestelmä havaitsee vihamielisen lentokoneen ja välittää sen sijainti- ja nopeustiedot valtion omalle maahan tukeutuvalle ilmapuolustukselle. Voimme kuitenkin olettaa, että hyökkäävän lentokoneen oma passiivinen sensorijärjestelmä tunnistaa nämä tutkasignaalit nopeasti. Tämä antaa vastustajalle mahdollisuuden ohjata lentokone maahan tukeutuvan ilmapuolustuksen ulottumattomiin tai häiritä tutkan signaaleja elektronisesti. Lisäksi tutka-aseman sijainti paljastuu, jolloin se asettuu alttiiksi hyökkäykselle.
Tällaisessa tilanteessa passiiviset sensorit tunnistavat vihollislentokoneen sieppaamalla lentokoneen lähettämät signaalit, kuten tutkan, puheen tai tietoliikenteen. Passiiviset sensorit tunnistavat vihollislentokoneen ilman, että vihollinen tietää tulleensa havaituksi, ja ilmapuolustustutkat voivat pysyä hiljaisina ja vaikeasti havaittavina aina siihen asti, että niitä todella tarvitaan.
”Erilaiset nykyaikaiset ja tehokkaat järjestelmät meitä ympäröivien signaalien sieppaamiseksi, ymmärtämiseksi ja käyttämiseksi ovat valtion uhkilta puolustautumisen kyvyn perusedellytys niin rauhan aikana, kriisissä kuin sodassakin,” Delin tiivistää.
Sirius on Saabin kehittämä innovatiivisten ja verkottuneiden sensorijärjestelmien tuoteperhe, joka perustuu yhteiselle arkkitehtuurille ja jolla on alakohtainen etulyöntiasema. Se luo täydellisen synergistisen tiedustelu-, valvonta- ja tarkkailukyvyn, joka ylittää yksittäisten sensorien kyvyt.
Nämä järjestelmät antavat asevoimille ja tiedustelupalveluille kaikkialla maailmassa hiljaista tehoa, joka tarvitaan signaalien muuttamiseksi tiedoksi, itse paljastumatta.