Miten voittaa torjuntakohtaisten kustannusten taistelu

Konflikti osoittaa paitsi uhan mittakaavan myös kiireellisen tarpeen tehokkaille ja kustannustehokkaille vastatoimille. Pohjimmiltaan kyse on taloudellisesta kilpailusta: Natolla ei ole varaa torjua halpoja drooneja ensisijaisesti kalliilla ohjuksilla tai monimutkaisilla järjestelmillä. Ratkaiseva kysymys ei ole vain tekninen suorituskyky, vaan myös laajamittaisesti kestävä kustannus- ja vaikutussuhde.

Maasijoitteisen ilmapuolustuksen eli GBAD:n järjestelmät perustuvat kolmeen ydinelementtiin:

• sensorit, jotka ovat operaation silmät
• johtamisjärjestelmät (C2), jotka toimivat aivoina
• ja vaikuttamisjärjestelmät, joiden avulla uhkat neutraloidaan 

Kehittyneet sensorit, kuten Saabin maailman johtaviin kuuluva Giraffe 1X, mahdollistavat jo hyvin pienten kohteiden tarkan havaitsemisen ja luokittelun. Kohteen tyypistä, etäisyydestä ja ympäristöolosuhteista riippuen tutka pystyy havaitsemaan kohteita, joiden tutkapoikkipinta-ala on alle 0,01 neliömetriä. Yhä herkemmät sensorit tuottavat kuitenkin myös valtavia määriä dataa, joka on analysoitava reaaliajassa.

Nykyaikaiset C2-järjestelmät pystyvät kasvavan laskentatehon ja yhä useammin myös tekoälyn tukemina käsittelemään näitä datapisteitä sekunnin murto-osissa. Nykyisessä droonien kyllästämässä taistelutilassa tehokkaat miehittämättömien ilma-alusten torjuntajärjestelmät eli C-UAS-ratkaisut eivät kuitenkaan perustu niinkään yksittäiseen johtamisjärjestelmään, vaan kestävään ja verkottuneeseen ekosysteemiin.

Tällainen verkottunut lähestymistapa yhdistää sensorit, ampuvat järjestelmät, elektronisen sodankäynnin sekä ihmisen ja koneen yhteistoiminnan nopeaan palautteeseen etulinjasta. Verkon on kestettävä suorituskyvyn heikkenemistä, integroitava nopeasti uusia sensoreita ja vaikuttamisjärjestelmiä sekä tuettava hajautettua toimeenpanoa. Etulyöntiasema on sillä osapuolella, joka pystyy havaitsemaan, luokittelemaan, priorisoimaan ja vaikuttamaan nopeammin, samalla kun se säilyttää edullisen kustannussuhteen. Näin syntyvä tilannetietoisuus mahdollistaa nopean päätöksenteon ja tukee sopivimman vaikuttamisjärjestelmän valintaa.

Soft kill vs. hard kill

Valinta soft kill- eli ei-kineettisten ja hard kill- eli kineettisten ratkaisujen välillä on pohjimmiltaan taloudellinen päätös: elektronista vaikuttamista silloin kun se on mahdollista, tykkejä ja liikkuvia tuliryhmiä silloin kun ne soveltuvat tilanteeseen, edullisia torjuntadrooneja massamaisia uhkia vastaan ja korkean suorituskyvyn ohjuksia vain vaativimpiin kohteisiin. Se, että oikea vaikuttamisjärjestelmä kohdistetaan oikeaan uhkaan oikealla kustannustasolla, ratkaisee, onko C-UAS-arkkitehtuuri kestävä laajassa mittakaavassa. Sama logiikka pätee riippumatta siitä, onko järjestelmien tarkoituksena suojata siviili-infrastruktuuria rauhan aikana vai etulinjan joukkoja drooniparvia vastaan, ja riippumatta siitä, rakentuvatko ne sotilaskäyttöön tarkoitettujen MOTS-komponenttien vai kaupallisten COTS-komponenttien varaan.

Ukrainan kokemus osoittaa, että C-UAS on muuttumassa kuluttavaksi taloudelliseksi kilpailuksi. Drooni voi maksaa vain muutamia satoja euroja, kun taas kehittyneet puolustusjärjestelmät voivat maksaa miljoonia ja vaativat usein pitkiä tuotantoaikoja.

Tähän haasteeseen vastatakseen Saab kehittää Nimbrixiä, edullista ammu ja unohda -ohjusta, joka on suunniteltu erityisesti droonien torjuntaan. Ohjuksen kantama on 2–4 kilometriä, ja se käyttää aktiivista hakupäätä sekä airburst-taistelukärkeä, joka kykenee torjumaan drooniparvia. Järjestelmä on suunniteltu sekä itsenäiseen käyttöön että osaksi laajempia ilmapuolustusarkkitehtuureja.

Innovaatiota nopeassa tahdissa, Ukrainan määrittämässä rytmissä

Droonisodankäynti kehittyy poikkeuksellisen nopeasti, mutta Ukrainassa kehitystahti on enemmän kuin pelkkää kiihtymistä. Ukraina ei toimi vain perinteisen kehityssyklin nopeutetussa versiossa, vaan täysin erilaisessa syklissä. Etulinjan palaute, siviiliteknologia, startup-yritykset ja nopea prototypointi tiivistyvät viikkoihin tai jopa päiviin, samalla kun hyökkäykselliset droonitaktiikat ja ISR-kyvykkyydet muuttuvat merkittävästi kolmen tai neljän kuukauden välein.

Natolle tämä on suora haaste: perinteinen hankintaprosessi joutuu vaikeuksiin pysyäkseen mukana uhkaympäristössä, jossa sekä drooneja että niiden torjuntajärjestelmiä päivitetään jatkuvasti. C-UAS on siksi ymmärrettävä mukautuvana kyvykkyytenä, joka rakentuu jatkuvan integroinnin, testaamisen, käyttöönoton ja korvaamisen mekanismien varaan, ei kiinteänä ohjelmana, jolla on ennalta määritelty päätepiste.

Pysyäkseen tämän kehityksen tahdissa Saab hyödyntää jatkuvaa operatiivista palautesilmukkaa käyttäjien, käytössä olevien järjestelmien, suunnittelutiimien ja teollisten kumppaneiden välillä. Harjoituksista, operatiivisesta käytöstä ja Saabin tuotteiden käytöstä konfliktialueilla saadut opit kerätään talteen ja viedään nopeasti takaisin järjestelmäkehitykseen, ohjelmistopäivityksiin, integraatiotyöhön ja taktiseen mukauttamiseen. Kyky lyhentää taistelukentän kokemusten ja teollisen vasteen välistä sykliä on nousemassa yhtä tärkeäksi kuin teknologia itse.

Hyvä esimerkki tästä on Loke-konsepti, joka kehitettiin Ruotsin ilmavoimien, Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV:n, Saabin sekä kumppaneiden yhteistyönä. Vain 84 päivässä kehitettiin ja otettiin käyttöön liikkuva ja mukautuva C-UAS-ratkaisu taisteluyksiköille.

Modulaarinen järjestelmä kattaa koko tappoketjun ja yhdistää todistetun Giraffe 1X -tutkan kevyeen SHORAD-pohjaiseen C2-ratkaisuun. Konseptin täydentävät vaikuttamisjärjestelmät, kuten Trackfire-kauko-ohjattuun aseasemaan asennettu pienikaliiperinen ase. Nämä järjestelmät voivat toimia maa-alustoilla tai merivoimien aluksilla, kuten Saabin Combat Boat 90 -veneessä. Ne on myös jo otettu käyttöön ja todennettu Naton operatiivisessa tehtävässä Malborkin lentotukikohdassa Puolassa huhtikuun ja syyskuun 2025 välisenä aikana.

Perinteisten monivuotisten kehityssyklien sijaan konsepti perustui olemassa olevien järjestelmien uudelleenkäyttöön sekä uusien toimintojen ja teknologioiden nopeaan integrointiin. Tämä on luonteva seuraus Saabin roolista järjestelmäintegraattorina eikä alustatoimittajana, sillä yhtiö hyödyntää avointa ja teknologiariippumatonta arkkitehtuuria, jossa integraatio asetetaan uudelleen keksimisen edelle. Tuloksena on skaalautuva ja mukautuva ratkaisu, joka voi kehittyä nousevien uhkien mukana. Loke voi myös pysyä toiminnassa liikkeen aikana, mikä varmistaa jatkuvan suojan siirtymien aikana.

Täydellistä järjestelmää ei ole

Saab on jo johtava toimija hard kill -vaikuttamisjärjestelmissä, joita käytetään suuria drooneja ja ilmauhkia, kuten lentokoneita ja helikoptereita, vastaan. Esimerkkinä tästä on RBS 70 NG, joka on laserohjattu, ihmisen ohjausketjussa pitävä järjestelmä ja siksi häirinnänkestävä. Osana laajempaa system of systems -kokonaisuutta RBS 70 NG yhdistää samalle alustalle sekä ohjus- että valvontakyvykkyyksiä, jolloin useat eri vaikuttamisjärjestelmät voivat toimia yhdessä yhtenäisessä arkkitehtuurissa. Sen liikkuva ja etäkäytettävä laukaisuyksikkö tekee siitä myös keskeisen osan MSHORAD-järjestelmää eli liikkuvaa lyhyen kantaman ilmapuolustusta. Tämä antaa joukoille merkittävän taktisen edun nopean käyttöönoton ja joustavan sijoittelun kautta.

Samaan aikaan soft kill -ratkaisut, kuten häirintä, verkot ja metsästäjädroonit, ovat yhä tärkeämpiä. Saab jatkaa yhdessä startup-yritysten ja teollisten kumppaneiden kanssa uusien teknologioiden tutkimista nykyisten ja tulevien uhkien torjumiseksi. Yhtä ainoaa “kultaista ratkaisua” ei kuitenkaan ole olemassa.

Nykyaikainen droonisodankäynti edellyttää kerroksellisia puolustuskonsepteja, jotka rakentuvat alueellisiin uhkiin ja operatiivisiin vaatimuksiin mukautettujen erilaisten järjestelmien ympärille. Kerroksellisen kustannuslogiikan on oltava osa näitä arkkitehtuureja alusta alkaen: oikea kyvykkyys, oikealla kustannuksella, oikeaa uhkaa vastaan. Tiiviimpi yhteistyö Naton sisällä on yhä tärkeämpää, vaikka kansalliset turvallisuuspainotukset hallitsevat edelleen monia puolustusstrategioita.

Lopulta Ukrainan keskeinen opetus on selvä: C-UAS ei ole vain tekninen puolustusongelma. Se on verkottunut, taloudellinen ja institutionaalinen sopeutumiskilpailu. Keskeinen haaste ei ole enää pelkkä teknologia, vaan nopeus: innovoinnin, integraation, yhteentoimivuuden, koulutuksen ja taktisen mukautumisen nopeus. Droonisodankäyntiin ei ole yhtä yleispätevää vastausta, mutta tehokkaita ja skaalautuvia C-UAS-kyvykkyyksiä tarvitaan kiireellisesti käyttöön jo nyt.

Saab Finland

Saab kuuluu maailman johtaviin, kansainvälisellä tasolla toimiviin puolustus- ja turvallisuusyhtiöihin. Vaikka toimintamme on maailmanlaajuista, meidän paikallistason läsnäolomme on aina vahva. Uskomme, että turvallisuus kuuluu jokaiselle ihmiselle, jokaiselle yhteiskunnalle.

Lue lisää